nallennahka

Puoli sunnuntaita meni töissä, mutta toisaalta olen tyytyväinen. Pari huolenaihetta vähemmän., kun sain tehtyä hommia ja ensi viikolle jäi enää pari muuta tehtävää, joiden dead line on tammikuun lopussa. Työpaikalla oli aika spookya, kun on hiljaista ja hämärää ja isossa toimistossa yksin.

Töistä johtuen en saanut neulottua Shediriä loppuun, kuten olin aikonut. Paljon sain kuitenkin tehtyä sunnuntaiTV-putken aikana (Gilmore Girls, West Wing, Amyn lailla ja Poirot). Pikkuisen menevät päällekkäin, mutta kanavasurffailulla näkee kaikkia vähäsen, heh! Jostakin syystä minun on vaikea neuloa ilman TV:tä. Silloin, kun TV:stä ei tule mitään vähänkään katsottavaa, en siis neulo.

Tein tänään tonnikalalasagnea omasta päästä, tuli yllättävän hyvää. Olen aika hyvä leipomaan, varsinkin kakkuja ja pipareita, mutta ruoanlaitossa en oikein pärjää. (Joskus saan aikaan aivan järkyttäviä tekeleitä, jotka hädin tuskin saatan itse syödä.) Lasagneen laitoin tonnikalan lisäksi paprikaa, pinaattia ja fetajuustoa.

Näin unta, jossa minulla oli päällä ruskea turkki (mitä lie minkkiä), se oli kaunis ja sileä, mutta minulla oli koko ajan epämukava olo. En tiedä miksi, kukaan ei unessa turkkia kommentoinut. En kylläkään pukisi minkkiturkkia päälleni. Lammasturkkia kyllä käytän, se on äitini "perintöturkki". Isäni osti sen äidille, kun äiti sai minut. Talvi oli silloin kuulemma erityisen kylmä, vauvaa ei voinut nukuttaa ulkona vaunuissa. Minusta on mukavaa ajatella, että takki lämmitti silloin äitiä ja nyt se lämmittää minua (todennäköisesti myös huomenna, jos sääennuste pitää paikkansa). Eräs tuttuni kutsui takkia kerran nallennahkaiseksi, se kyllä muistuttaa teddykarhun karvaa.