kirjallista

Viikkovitonen via skrubu:

Luetko kirjoja? Jos luet, mistä hankit luettavan: kirjakaupoista, antikvariaateista, netistä, kirjastoista. Ehkä saat aina lahjaksi tai lahjukseksi?

Luen, jatkuvasti on lainassa kirjastosta paksu pino kirjoja. Kaikkia en saa luettua loppuun, en koskaan lue väkisin loppuun huonoa kirjaa. Ostan kirjoja sekä kirjakaupoista, antikvariaateista ja joskus myös messuilta. Mutta kirjasto on ykkönen.

Faktaa vai fantasiaa? Alkukielinen vai käännös? Kovakantinen vai pokkari? Vai kelpaako ainoastaan ensipainos omistuskirjoituksella?

Fantasiaa eniten, työn puolesta joskus myös ammattikirjallisuutta. Suomenkielellä sujuu parhaiten, tosin luen myös englanniksi ja ruotsiksi ja joskus myös saksaksi (hidasta). Pokkareita ostan matkalukemiseksi, kevyt kantaa laukussa, muuten ei väliä.

Onko kirja sinulle tiedontallennusformaatti vai esine. Pitääkö kirjaa päästä sormeilemaan ja selaamaan vai voiko sen tilata pelkkien metatietojen tai kritiikin perusteella tai printata netistä?

Nykyään tulee ostettua suurin osa kirjoista netin kautta.

Onko ajatus käytetyn kirjan sormeilemisesta sinulle epämiellyttävä? Vietkö koskaan omia kirjojasi antikvariaattiin. Onko antikvariaattikirjan antaminen lahjaksi loukkaus?

Ei ole, ovathan kirjaston kirjatkin ”käytettyjä”. En kylläkään syö ja lue kirjaston kirjaa yhtä aikaa, siinä menee raja. Omistani en ole tähän mennessä pystynyt luopumaan, ne vähät kirjat, joita ostan, ovat minulle tärkeitä. Antikvariaatista löydetyssä aarteessa voi olla enemmän ajatusta kuin kiiltävässä uutuuskirjassa.

Mitä kirjoja sinulla on juuri nyt kesken? Luetko niitä junassa, sängyssä, sohvalla vai kahvilassa?

Marianne Fredriksson: Kaksi todellisuutta / Louisa M. Alcott: Naamion takana / Matkakasassa odottavat Tove Jansson: Winter im Mumintal / Lauren Weisberger: The devil wears Prada / Frank McCourt: Teacher man